Uncategorized

Minun haasteeni kaikille, myös miehille!

Elämme melko ulkonäkökeskeisessä maailmassa täällä länsimaissa. Naisten pitäisi näyttää siltä ja miesten kai tältä. Vai pitäisikö? Kuka hitto sitä on määrittelemään? Muotiteollisuus, joka käyttää alipainoisia malleja vaatteidensa esittelyyn? Meidät ympäröi muotikuvat, kuvat julkkiksista rannalla, kuvat, jotka on käsitelty niin ettei niissä ole paljoa alkuperäistä jäljellä. Ei ihme että on paineita. Lisätään siihen vielä elämän kaikki kiemurat niin soppa on valmis. Ja lopulta – mitä enemmän stressaat sitä vaikeampi sinun on päästä tavoitteeseesi, oli se sitten vaikka painon pudottaminen.

 ”Olkoon kroppasi minkänäköinen tahansa, toimiiko se?”


Ymmärrätte varmaan mistä tämän tekstin aihe tuli. Mediassa valtavan pyörityksen saanut ”A beautiful body” -haasteesta. Sitten tuli ”Fitmom” -haaste. On valtavan hienoa ja tärkeää, että aiheesta puhutaan ja että naiset hyväksyvät itsensä sellaisena kuin on. 


Minä taas haluan lisätä oman lusikkani soppaan herättelemällä meitä hieman. Olkoon kroppasi minkänäköinen tahansa, toimiiko se? Kantavatko jalkasi sinua päivästä toiseen? Pitääkö selkäsi sinua pystyssä, kannatteleeko niska päätä? Jos näin on, oletko koskaan huomannut terveenä, hyvänä päivänä näitä asioita? Oletko koskaan tullut ajatelleeksi kuinka ihmeellinen kokonaisuus ihmiskeho on? Itse hämmästyn tästä asiasta päivittäin.

Joten ulkonäkökeskeisyyden sijaan kiitä kehoasi sen toiminnallisuudesta. ”Kaikki energia seuraa ajatusta”. Ehkä kehosi alkaa kiittämään myös sinua.

Joten minun haasteeni tulee tässä. Ehdotan että menet alasti kokovartalopeilin ääreen ja rehellisesti katsot peiliin. Täysin tuomitsematta. Älä keskity siihen, mitä media sanoo kauneudesta. Älä vertaa. Keskity itseesi. Tältä minä näytän. Näin minun kroppani toimii. Kiitä kehoasi ja löydä vain hyviä ja kauniita asioita itsestäsi. Koska ihan oikeasti: olet sen arvoinen!




Uncategorized

Pikkutyttönä mummolassa

”Kun lehdet putoo ja kannet jää, niin kansissa säilyy muisto tää”

Muistatteko? 
Vaikka tuo runo löytyy myös kansista, pääosa muistoista on kätköissä päämme sisällä. Sain siitä tänään taas vahvan muistutuksen.
Tein lounaaksi kesäkeittoa. Yksi lusikallinen ja yhtäkkiä olin taas pikkutyttö kesällä mummolan ruokapöydän ääressä. Jalat eivät osu maahan tuolilta, pöydällä on muovinen pöytäliina ja ruislimppua keiton lisukkeeksi. Maito on hieman lämmennyttä mutta maistuu hyvältä Iittalan ohuista laseista. Mummo sanoo, että lasini on liian lähellä pöydän reunaa. Harmittaa, koska olen jo iso tyttö eikä se lasi siitä tipu. Siirrän lasia silti kauemmaksi. Vaari laittaa leivälle paksun kerroksen voita ja tekee voiveitsellä viiltoja leivän reunaan. Ulkona on vihreää ja paistaa aurinko. Mummolassa on oma tuoksu ja oma erityinen, pysähtynyt tunnelma. Elämä on huoletonta.
Tässä vain murto-osa kaikesta mitä yksi lusikallinen toi mieleeni. Monista tuoksuista ja mauista tulee mieleen muistoja; tapaamisia, kokemuksia, ehkä jopa elämän käännekohtia.
Mitkä maut/tuoksut tuovat jotain sinun mieleesi?

Uncategorized

Pysähdy.

Tänään jälleen minut pysäytti Rachel Brathenin kirjoitus. Toivon että pysähdyt hetkeksi ja luettuasi mietit tekstiä oman elämäsi kohdalla.

” Elämässä ei ole vääriä ratkaisuja. Jokainen päätöksesi on tuonut sinut tähän, tähän hetkeen ja paikkaan, koska sinun ehdottomasti tarvitsee olla täällä. Juuri nyt. Luota tähän ja löydät oikean tiesi kaikessa mitä elämä sinulle antaa. – – – Ei ole vääriä ratkaisuja. ”




Mitä pidemmälle mietit, sen paremmin ymmärrät miksi olet nyt siinä paikassa, tilanteessa ja hetkessä kun olet. Älä taistele vastaan ja yritä miettiä miten olisit voinut valita toisin. Menneeseen et pysty enää vaikuttamaan. Keskity tähän hetkeen ja näe kauneus ympärilläsi.