Lähtö lähenee, läsnäolo lisääntyy

Lähtö pois tutuista ja turvallisista ympäristöistä toi mukanaan mielenkiintoisen ilmiön. Ikäänkuin pienen kuoleman.

Jokainen hetki oli kuin viimeinen: viimeinen PT-ohjaus, viimeinen ryhmäliikuntatunti täällä, viimeiset kuulumisenvaihdot asiakkaiden kanssa. Ystävien kanssa rennon illan yhdessä viettäminen. Viimeinen kerta kun nään parhaan ystävän kuukausiin. Oli siinä tippa linssissä useaan otteeseen.

Vaikka vertauskuva kuolemasta on karu, ilmiö toi mukanaan niin paljon kiitollisuutta, että pidän kokemusta pelkästään hyvänä.

Myös tieto siitä, että joudun olemaan jonkun aikaa yksin ilman perhettä toi kiitolisuutta jokaiseen hetkeen jonka sain viettää perheen kanssa. Painoin mieleeni pienimmätkin hetket perheen kanssa, yhteiset naurut, ilot ja surut.

Pohdin, miksi kiitollisuus ja läsnäolo unohtuu niin herkästi arjessa? Olen usein kiitollinen ja iltaisin kertaan hyviä asioita elämässäni, mutta tämä hetken hyvästien jättäminen muutti kaiken todellisemmaksi ja jatkuvammaksi. Elämästä tuli merkityksellisempää ja olin paljon enemmän läsnä hetkessä kuin koskaan aiemmin.

Muistatko sinä olla kiitollinen pienistä asioista?